Speech on the Winter War and Hyrsylän Koulu by Olavi Leikola
In October 2019 I celebrated my 40th birthday together with Mayim Alpert at Hyrsylän Koulu. At that same week, it was the 80th birthday when young men departed to war from this same place, Hyrsylän koulu. I invited Olavi Leikola to give a speech on that event and to open a new digital celebratory name plate of the war victims. Here is the full speech with transcription bellow.
in finnish bellow
Dear party guests!
The children of the community were allowed to attend the school from 1905 to 2015. It is a pleasure to note that Hyrsylä School is once again awakened from sleep by a few years of silent life by architect Pedro Aibeo.
There have been many stages in the school. One special event was about 80 years ago when the young men of Nummi gathered (nearly 300 of them) on October 13, 1939 for the school. The threat of war had escalated to such an extent that the army was mobilized. The man was accommodated for the night at school, and some nearby people were allowed to stay home the last night before the march to Lohja the following day.
It is reported that the men sang patriotic songs (including the holy holy oath) so powerfully that the song was heard here as far as Hyrsylä, when the march queue was rising at the "Strait of Vikel" at Salomaa, more than 3 km away.
From Lohja, the train continued to Järvenpää, where wartime troops were formed before moving to Kannas in the Hatjalahti-Kuolemanjärvi area.
Some of the Numbers were stationed in the 4th Division JR 12 (infantry), some in artillery, KTR 4, Lohja Battery. There are many familiar names in the crew list for the battery, including Väinö Lehervo, Rauni Sorsamo, Eino and Esko Varpasuo, Paavo Dammert, K.R. Mannerkoski, Arvo Palmroos.
The memorial stone to the Winter War was unveiled in the school yard 12.03.2000. It was placed under the protection of a symbol of the Hyrsylä school, a stunted birch twig over 100 years old.
The Winter War then began on November 30, 1939, lasting 105 days. Peace was established on March 13, 1940. The war claimed its victims, and 3 men fell in the Hyrsylä area, the most famous being the host of Lanki House, the great runner Martti Marttelin. His two daughters were left full, the mother of the family had died earlier. The other heroics were Onni Mäkilä, son of Mäkilä House and Arvo Sipilä from Immola. There are 18 Winter War heroics buried in Nummi cemetery.
After the start of the Winter War, the inhabitants of Karelia had to be relocated to other parts of Finland. Hyrsylä school also had several Karelian children. Arvi Rättö, a student at the school in the just-published book “Windows on Ice, Winter War Population Movements and Evacuation Stories”, tells how he and his family had to leave their home in Heinjoki and make a difficult trip to Southwest Finland when he was 4 years old. I was 4 years old when the Winter War began, and some things from that time have gone by. Enemy planes were seen from time to time in the sky, and the sound of the planes also caused unrest. Especially the Winter War Christmas has come to my mind because of my long-standing persistent pneumonia and being unable to attend Christmas with my family.
When he looked at his lungs and heart with a stethoscope that looked like a tympanum. We were replaced by evacuees from Karelia, the Viuhko family from the New Church (sons Jorma and Pentti went to Hyrsylä school) and Anna Kivinen, an older widower "from somewhere".
Socalled after the truce, the Continuation War began in June 1941. The war turned in the summer of 1944, and the colonies had to leave Karelia again. Several Karelian families settled in the Hyrsylä area as well.
I had started school here in the fall of 1942, so I also had several Karelian children as schoolmates.
At that time, everything was lacking. I remember 2 students, brothers who only had one shoe, they went to school in the winter for a while, until they got another pair of shoes. In the Continuation War, a total of 97 inhabitants of Hyrsylä ¬ school district, Nummi parish, were killed. During the wars of 1939-1945 Finland lost nearly 90,000 men, about 200,000 wounded and lost 94,000 of whom were permanently injured. So they were war disabilities. 24,000 women remained warlords (male overthrown). The war boys, the children who lost their father, remained over 50,000.
After the war, in the 1950s, a few frontline warlords were reminded that the Hyrsylä School should be given a hero map for those who have fallen from the school district. Farmers Olavi Anttila, Oliva Alaro, Paavo Dammert, Pentti Iso-Markku, Kaarlo Mannerkoski and Toivo Saukkolin and teacher Lauri Aitoniemi (son of S.S. Nieminen from Hyrsylä school) gathered in Pälöla, at the invitation of Olavi Anttila, the master of the house. The funds were intended to be collected from school district frontmen (500, - / person).
The black granite blackboard was unveiled at the school's 50th anniversary in 1955. The blackboard was initially placed in the room where the high school's 5th and 6th grades were located. Later it was moved to the foyer. A couple of years ago, when the school was closed down, the painting was located on the wall of the Saukkola Library.
In this context, I would like to thank the architect Pedro Aibeo. He seems to be genuinely interested in our country's history and sotiimme related issues, and he will certainly take care of that Hyrsylä School traditions related to these matters are respected in the future.
To this end, I present the poem "Condemned House" by Martti Martelin's Company Manager from the collection "Urgency". It is related to the early part of the Winter War, when the Karelian evacuees left their beloved home, their houses and belongings that could not be taken in were burned and destroyed so that the enemy could not use them.
The Condemned House
Deserted yard, abandoned house
The windows have turned off
Doors open, stove frozen
Shot dog in stairs.
Strangely, now, the steps are everything,
On the table, the kantele, in the corner it is a spun lock to make it last.
Once upon a time, they lived beautifully in the midst of the fields, fearing the Lord;
The horn of the chant, the rye,
Under the window rowan flower.
The desolate house, the doomed house, the eaves are licking the flames, the flames are not destroying their beloved, eternal heritage land.
From Yrjö Jylhä's collection
"The Rush of Fire" 1941
-----------
Suomeksi:
Hyvät juhlavieraat!
Paikkakunnan lapset saivat käydä koulua tässä rakennuksessa vuodesta 1905 vuoteen 2015. On ilo todeta, että Hyrsylän koulu on jälleen heräämässä unestaan muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen arkkitehti Pedro Aibeon toimesta.
Koulussa on ollut monenlaisia vaiheita. Yksi erikoinen tapahtuma oli n. 80 v. Sitten, kun Nummen nuoret miehet kokoontuivat (lähes 300 heitä oli) 13.10.1939 koululle. Sodan uhka olilisääntynyt siinä määrin, että armeija pantiin liikekannalle. Mieher majoitettiin yöksi koululle, jotkut lähellä asuvat saivat luvan olla viimeisen yön kotonaan ennen marssia Lohkalle seuraavana päivänä.
Kerrotaan, että miehet lauloivat marssiessaan isänmaallisia lauluja (mm kuullos pyhä vala) niin voimallisesti, että laulu kuului tänne Hyrsylään saakka, kun marssirivistö oli nousemassa ”Vikelin ahdetta” Salomaan kaupan luona, yli 3 km:n päässä.
Lohjalta jatkettiin junalla Järvenpäähän, jossa sodanajan joukot muodostettiin ennen siirtoa rajan tuntumaan Kannakselle Hatjalahti- Kuolemanjärvi aluelle. Osa nummilaisista sijoitettiin 4:nen Divisioonan JR 12:sta (jalkaväki), osa tykistöön, KTR 4:ään, Lohjan Patteristöön. Patteristoon miehistöluettelossa on monia tuttuja nimiä, mm Väinö Lehervo, Rauni Sorsamo, Eino ja Esko Varpasuo, Paavo Dammert, K. R. Mannerkoski, Arvo Palmroos.
Talvisotaanlähdön muistokivi paljastettiin koulun pihalla 12.03.2000. Se sijoitettiin Hyrsylän koulun eräälaisen symboolin, yli 100-vuotiaan kitukasvuisen visakoivun oksiston suojaan.
Talvisota sitten alkoi 30.11.1939 kestäen 105 päivää. Rauha solmittiin 13.03.1940. Sota vaati uhrinsa, Hyrsylän alueelta kaatui 3 miestä, tunnetuimpana Lankin talon isäntä, suurjuoksija Martti Marttelin. Hänen kaksi tytärtään jäi täysorvoiksi, perheen äiti oli kuollout jo aikaisemmin. Muut sankarivainajat olivat Mäkilän talon poika Onni Mäkilä ja Arvo Sipilä Immolasta. Nummen hautausmaalla lepää 18 Talvisodan sankarivainajaa.
Talvisodan alettua jouduttiin mm Karjalan Kannakselta siirtämään asukkaat muualle Suomeen. Hyrsylän kouluunkin tuli useita karjalaisia lapsia. Juuri ilmestyneessä kirjassa ”Ikkunat jäässä, Talvisodan väestön siirtoja ja evakkotarinoita” koulun oppilaana ollut Arvi Rättö kertoo, kuinkä hän 4-vuotiaana joutui perheensä kanssa jättämään Heinjoella olleen kotinsa ja suorittamaan vaivalloisen matkan Varsinais-Suomeen. Olin Talvisodan alkaessa 4 vuotias, ja joitakin asioita tuolta ajalta on jäänyt mieleeni. Viholliskoneita nähtiin silloin tällöin taivaalla, ja koneiden äänikin aiheutti levottomuutta. Erityisesti Talvisodan joulu on jääyt mieleeni johtuen siitä, että sairastin pitkään jatkunutta sitkeätä keuhkokuumetta, enkä voinut osallistua perheen kanssa joulun viettoon, makasin tuskaisena vuoteessa useita viikkoja Isä pääsi lomalle tammikuun lopulla 1940 (hän palveli Lohjan Patteriston lääkärinä Kannaksella), ja muistan hyvin.
Kun hän kymältä tuntuvalla stetoskoopilla tutki keuhkoja ja sydäntä. Meidänkin tilalle Rauhaniemeen tuli evakkoja Karjalasta, Viuhkon perhe Uudeltakirkolta (pojat Jorma ja Pentti kävivät Hyrsylän koulua) ja Anna Kivinen, vanhempi leskirouva ”sieltä jostakin”.
N.s. välirauhan jälkeen alkoi jatkosota kesäkuussa 1941. Kannas vallattiin takaisin, ja useimmat evakot palasivat kotikonnuilleen. Sotaonni kääntyi kesällä 1944, ja siirtoväen oli jälleen lähdettävä Karjalasta. Hyrsylän alueellekin asutettiin useita karjalaisperheitä.
Olin aloittanut koulunkäynnin täällä syksyllä 1942, joten minullakin oli sitten useita karjalaislapsia koulutovereina.
Silloin oli kaikesta puutetta. Muistan 2 oppilasta, velkekset, joilla oli vain yhdet kengät, he kävivät talvella koulussa vuoropäivin jonkin aikaa, kunnes heille saatiin jostain toinenkin kenkäpari. Jatkosodassa kaatui 25 Hyrsylän koulupiirin asukasta, Nummen pitäjästä kaikkiaan 97. Vuosien 1939-1945 sodissa Suomi menetti kaatuneina ja kadonneina lähes 90000 miestä, n. 200000 haavoittui, joista 94000:ll jäi pysyvä vamma. He olivat siis sotainvalideja. 24000 naista jäi sotaleskeksi (mies kaatunut). Sotaorpoja, lapsia, jotka menettivät isänsä, jäi yli 50000.
Sodan jälkeen 1950-luvulla muutamalle sodassa olleelle rintamamiehlle tuli mieleen, että Hyrsylän Koululle pitäisi saada koulupiirin alueelta kaatuneille sankaritaulu. Maanviljelijät Olavi Anttila, Oliva Alaro, paavo Dammert, Pentti Iso-Markku, Kaarlo Mannerkoski ja Toivo Saukkolin sekä opetaja Lauri Aitoniemi (Hyrsylän koulun opettajan S.S. Niemisen poika) kokoontuivat Pälölässä, talon isännän Olavi Anttilan kutsusta, ja päättivät teettää sankarivainajien muistotaulun. Varat tarkoitukseen ajateltiin kerätä koulupiirin rintamamiehiltä (500,-/ henk.)
Taulu, joka on mustaa graniittia, paljastettiin koulun 50-vuotis-juhlassa v. 1955. Taulu sijoitettiin aluksi huoneeseen, jossa toimi yläkoulun 5. Ja 6. Luokka.
Myöhemin se siirrettiin eteisaulaan. Pari vuotta sitten, kun koulu oli lopettanut toimintansa, taulu sai paikkansa Saukkolan kirjaston seinältä.
Tässä yhteydessä haluan kiittää arkkitehti Pedro Aibeota. Hän tuntuu olevan aidosti kiinnostunut maamme historiasta ja sotiimme liittyvistä asioista, ja hän varmasti pitää huolen siitä, että Hyrsylän Koulun perinteitä näihin asioihin liittyen kunnioitetaan jatkossakin.
Tähän loppuun esitän Martti Martelinin komppanianpäällikön runon ”Tuomittu talo” kokoelmasta ”Kiirastuli”. Se liittyy Talvisodan alkuvaiheeseen, jolloin Karjalan evakoiden lähtiessä rakkailta kotitanhuviltaan, heidän talonsa ja tavaransa, joita ei voitu ottaa mukaan, poltettiin ja tuhottiin, jotta vihollinen ei voisi niitä hyödyntää.
Tuomittu Talo
Autio piha, hylätty talo
Ikkunoista on sammunut valo
Ovet on auki, liesi jäässä
Ammuttu koira porraspäässä.
Oudosti täälää nyt askeleet kaikaa,
Pöydällä kantele, nurkassa rukkiviimeksi sillä on kehrännyt lukki.
Kauniisti elivät täällä he kerran peltojen keskellä pelossa herran;
Helisi kantele, hyssäsi rukki,
Ikkunan alla pihlaja kukki.
Autio talo, tuomittu talo, räystäitä nuolee jo liekkien palomutta ei liekit tuhota saata rakasta, ikuista perintömaata.
Yrjö Jylhän kokoelmasta
”Kiirastuli” 1941